4.3.2024
Safari-kelkkailijat Tampere ry on jo vuosia vieraillut säännöllisesti keväisellä ajoreissulla Heinävedellä, niin nytkin 22.-25.2.2024. Yhdeksän kelkkailijan ryhmämme sai jälleen nauttia kunnan ja Heinäveden Moottorikelkkailijoiden ylläpitämästä 160 kilometrin reitistöstä, joka tunnetaan nimellä Kuikka Koposen kiemurat.
Teksti: SML MK-matkailuryhmä/Jari Heinilä, kuvat: Jouko Saine ja Jari Heinilä
Reitti on erittäin vaihteleva, mutkainen ja mäkinen. Luonnon kauniita näköalapaikkoja, koskien ylityksiä ja paikallisten yritysten sponsoroimia tauko/tulipaikkoja riittää. Lisäkilometrejä saa helposti ajamalla naapurikuntiin, Savonrannalle, Liperiin, Kangaslammelle tai Tuusniemelle. Heinäveden huoltoasemat löytyvät keskustasta ja Karvioista. Ehdoton käyntikohde on reitin varrella sijaitseva uusi Valamon Luostari. Tarjolla on majoitusta, erinomaista ruokaa, munkkikahvit sekä viinimyymälä. Toisen erityismaininnan ansaitsee valitsemamme majoitus, Lomakoti Rohtorinne, aivan kunnan keskuksessa. Vanhaan apteekkirakennukseen sijoittuva, nimensä mukaisesti kodinomaisen lämmin ja edullinen yösija, jota isäntä Pekka Hakalisto vetää rentoon tyyliinsä. Sauna lämpiää joka ilta, juttu luistaa, autot kärryineen sopii pihaan ja reitille pääsee kätevästi. Yleisesti paikallisesta väestä jäi se kuva, että suhtautuminen kelkkailijaan matkailueuroja tuovana tahona oli aidosti positiivinen.
Kuikka Koposen kiemuroiden syntyhistoria menee lyhyesti seuraavasti. Suomen Moottoriliiton jäsenkerho Heinäveden Moottorikelkkailijat perustetaan vuonna 1992 ja alueen kuntien edustajat istuvat samaan suunnittelupöytään syksyllä 1996. Rahoitusta EU:lta selvitettiin, kulurakenteita laskettiin, ja lopulta vain Heinävesi jäi toteuttamaan hanketta. Suunnittelu jatkui ja konkreettiset työt aloitettiin vuonna 1999. EU:n rahoitus saatiin, kunnan ja maanomistajien sekä kerhon yhteistyö toimi. Puuston raivaus, koneellinen tasaus, kelkkareittimerkit, liikennemerkit, opasteet sekä reitistön numeromerkit löysivät paikkansa valtavan talkootyön tuloksena vuosina 1999–2001. Vielä kodat, vessat yms. palvelut ja työ palkitsi tekijänsä. Heinäveden kunnan avarakatseinen panostus talvimatkailun edistämiseksi on ollut avainasemassa. Vuonna 2004 kunta hankki tampparin, jonka jälkeen koneellinen hoito alkoi kunnan työntekijöiden ja kelkkakerhon jäsenien yhteistyönä. Nykyisin kunta ostaa reittien hoidon Pääskyvuoren laskettelukeskuksen yrittäjältä. Huomionarvoista on, että reittien käytöstä ei kelkkailijalta peritä maksua. Paikallista kerhoon saa toki liittyä tai muuten taloudellisesti tukea.
Mikä on tämän tositarinan opetus? Vastaus lienee ainakin teoriassa helppo. Kopioidaan toimintamalli tai jalostetaan sitä edelleen. Kelkkailijana ainakin allekirjoittanutta veronmaksajaa harmittaa se fakta, että valtakunnassa kelkkailureittien hoitoon soveltuvaa kalustoa huilaa vajaakäytöllä. Mitenkään murtomaahiihtoa harrastavia väheksymättä, miksi heidän pitää saada ilman eri maksua jokaiseen kylään hoidetut/valaistut ladut, mutta samaa kalustoa ei voida mitenkään käyttää kelkkareittien kunnostukseen? Kelkkareittipoolit hoitavat talkootyön ulkopuoliset hoitokulut pääosin itse. Lisäksi väite ”Suomi on hiihtokansaa”, ei kokemani perusteella taida olla ihan tätä päivää. Kelkkamatkoilla näkee toistuvasti upeassa kunnossa olevia latuja, ainoastaan hiihtäjät puuttuvat. Jos ladut jäävät kerran hoitamatta, pitäjän lehti täyttyy välittömästi hyperventilaation partaalla olevista kirjoittajista. En hae ristiriitoja, mutta harrastajien tasapuolinen kohtelu olisi suotavaa.
Lopuksi takaisin Heinävedelle. Mukavana pitkänä viikonloppuna ryhmän seniorit nauttivat maisemista ja makkaranpaistosta 300 kilometrin verran. Juniorit kävivät kääntymässä Liperi-Polvijärvi-Outokumpu akselilla ja saivat mittariin parisataa enemmän. Lämmin kiitos kaikille paikallisille yhteistyöstä.
